Sosiaali- ja terveydenhuollon murros avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala on murroksessa. Esimerkiksi digitalisaatio, sote-uudistus ja valinnanvapaus, väestön ikääntyminen sekä asiakkaiden oman osallisuuden sekä maksukyvyn lisääntyminen muuttavat toimialaa huomattavasti seuraavien vuosien aikana. ”Nämä trendit muuttavat nykyisiä liiketoimintamalleja ja luovat uusia mahdollisuuksia nykyisten toimijoiden lisäksi esimerkiksi vakuutusyhtiöille, ICT-yrityksille ja teleoperaattoreille, vähittäiskaupoille ja ravintoloille, rakentamis- ja kiinteistösijoitustoimijoille sekä erilaisille tukipalveluyrityksille”, toteaa NHG:n konsultoinnista vastaava johtaja Vesa Komssi.

Uudet toimijat haastavat nykyisiä toimintatapoja, tuovat markkinoille uusia toimintamalleja sekä luovat yhteistyömahdollisuuksia alan vanhoille toimijoille.

Suomen johtaviin ICT-yrityksiin lukeutuvan Solitan julkishallinnon palveluista vastaava johtaja Timo Honko uskoo, että sote-palveluissa vosoteidaan samanaikaisesti sekä parantaa asiakaspalvelua, lisätä vaikuttavuutta että vähentää palvelujen kustannuksia: ”Toiminnassa on paljon tehostettavaa ja tämän päivän mukaisesti asiat tulee miettiä asiakkaiden kannalta, ei yksittäisen palvelun tuottamisen näkökulmasta. Toimintatapoja on mahdollista tehostaa merkittävästi. Tehokas ja vaikuttava toiminta tapahtuu toimintamallien uudelleen muotoilun sekä paremman tiedon hyödyntämisen kautta”, hän toteaa ja jatkaa: ”digitalisaatio on viime vuosina ollut kiistaton trendi ja kehityksen suunta jokaisella toimialalla. Sote-sektori ei ole kehityksen kärjessä. Toimialalla on edelleen hyvin paljon tehtävää digitalisaatiossa”.

Esimerkiksi digitalisaatio ja tarve tuottavuuden sekä vaikuttavuuden parantamiselle avaavat uusia mahdollisuuksia muuttaa vakiintuneita toimintamalleja

Digitalisaation avulla pystytään luomaan asiakkaalle vaikuttavia ja ennaltaehkäisyä tukevia palvelukonsepteja esimerkiksi etäyhteyksien, sosiaalisten verkostojen, erilaisten mittarien, sensorien sekä hälyttimien avulla. Lisäksi digitalisaatio luo mahdollisuuksia tehostaa organisaation toimintaa ja luoda entistä vaikuttavampia toimintamalleja ennustavan analytiikan, entistä parempien toiminnanohjausjärjestelmien sekä virtuaalikanavien kautta.

Suomen suurimpiin kuuluvassa vakuutusyhtiö LähiTapiolassa digitalisaatio on tunnistettu merkittäväksi trendiksi, ja yritys on lähtenyt kehittämään asemaansa digitaalisten terveyspalveluiden markkinoilla. ”Terveyspalveluiden linkittäminen vakuutustoimintaan on loogista erityisesti, kun ihmisten vastuu omasta terveydestään kasvaa jatkuvasti. Ennaltaehkäisevät terveyspalvelut parantavat asiakkaiden terveyttä ja luovat yritykselle mahdollisuuden olla tukemassa yksilöiden ja yritysten menestymistä pitkällä aikavälillä”, kommentoi LähiTapiolan terveys- ja hyvinvointiliiketoiminnasta vastaava yksikön johtaja Jarno Mäkinen.

Mäkisen mukaan innovaatiot muokkaavat terveydenhuollon markkinaa siten, että vanhat toimintamallit eivät enää menesty kilpailussa uusia toimintatapoja vastaan: ”Haluamme luoda vaikuttavia ja ennaltaehkäiseviä palvelumalleja terveydenhuoltoon, joiden avulla ihmiset saadaan elämään paremmin ja terveempinä entistä pidempään. Näiden mallien luomisessa digitaaliset palvelut ovat keskeisessä roolissa”, kommentoi Mäkinen. LähiTapiolan liiketoiminnassa ennaltaehkäisy nouseekin keskeiseen rooliin tapaturmien jälkeisen hoidon rinnalle. Ennaltaehkäisyn avulla saavutetaan myös suuri yhteiskunnallinen vaikuttavuus: LähiTapiolalla on 1,4 miljoonaa henkilöasiakasta ja heidän parempi terveytensä luo myös yhteiskunnallista arvoa. ”Yhteiskunnallista vaikuttavuutta lisätään myös sitä kautta, että tuodaan markkinoille uusia tehokkaampia ja vaikuttavampia toimintamalleja, jotka ohjaavat koko markkinan uudistumaan ja luovat ihmisille parempia palveluita”, jatkaa Mäkinen.

Markkinat muuttuvat nopeammin yksityisellä sektorilla, julkisen puolen potentiaali suuri pidemmällä aikavälillä

Uudet toimijat ovat jo tähän mennessä muuttaneet yksityisen sektorin markkinalogiikkaa esim. vakuutusten jälkeisten tapaturmien hoidossa tai perinteisessä työterveyshuollossa. Tämän trendin nähdään voimistuvan jatkossakin. Julkisen sektorin toimintaan vaikutukset tulevat hieman viiveellä, mutta valinnanvapauden implementointi osana sote-uudistusta saattaa kiihdyttää muutosta. ”Julkisella puolella on suuret volyymit ja löytyy huomattavasti tehostamispotentiaalia, joka luo otollisen maaperän myös markkinoiden uusille toimijoille niin sote-palveluissa kuin muillakin aloilla”, kommentoi Mäkinen.

Sote-uudistuksessa tuhannen taalan paikka, johon liittyy isoja riskejä

Sote-uudistuksessa palveluiden järjestämisvastuu siirtyy sairaanhoitopiireiltä ja kunnilta 18 Sote alueelle. Tämä muutos historialliseen jatkumoon siirtää toiminnan uusille vastuutahoille ja luo mahdollisuuden toteuttaa asiat uudella tavalla. Uudistuksen vaikutukset ovat parhaimmillaan hyvin laajat ja ne avaavat kokonaan uusia markkinoita.

ICT-sektorin näkökulmasta, Solitan Honko näkee sote-uudistuksessa mahdollisuuden kehittää julkisia palveluja: ”Sote-uudistus tulee aiheuttamaan ison muutospaineen palveluiden tuottamisen ja organisoinnin kannalta. Se tarkoittaa merkittäviä toimintatapojen muutosprojekteja. Tietotekninen muutospaine tulee tässä yhteydessä olemaan suuri. Jo yksittäisen toimijan järjestelmäkartta on tällä hetkellä monimutkainen. Sote-uudistuksen yhteydessä myös tietoteknistä ympäristöä täytyy yksinkertaistaa, joka tulee olemaan valtava ponnistus. Tarvitaan arkkitehtuuriosaamista, integraatio-osaamista ja tiekartan rakentamista tuleville vuosille. Uudistus on mahdollisuus mutta myös valtava riski. Palveluiden täytyy toimia katkottomasti tulevista muutoksista huolimatta.”, Honko kuvaa.

Sote-uudistus ajaa osaltaan myös asiakaslähtöisyyden lisääntymistä. ”Yksilöllä on tulevaisuudessa aiempaa suurempi valta omien terveystietojensa hyödyntämiseen ja jakamiseen, mikä mahdollistaa tehokkaammat, turvallisemmat ja taloudellisemmat hoitokäytännöt. Konkreettiset muutokset palvelujärjestelmässä toteutuvat hitaasti, mutta 5-10 vuoden kuluttua ne ovat jo arkipäivää”, Vesa Komssi arvelee.

NHG on ollut tukemassa yrityksiä sosiaali- ja terveydenhuollon murrosten tunnistamisessa ja analysoinnissa sekä työskennellyt useiden sekä sote-alan että sote-alan ulkopuolisten yksityisten toimijoiden kanssa ja avustanut heitä muun muassa sote-sektorin strategian laatimisessa.

Lisätietoja: Vesa Komssi +358 50 331 7978 tai vesa.komssi@nhg.fi

 

 

Valinnanvapaustyöryhmän raportti esittää merkittävää palvelujen valinnanvapauden lisäystä

STM:n asettama selvityshenkilötyöryhmä julkaisi 15.3.2016 väliraportin, jonka mukaan asiakkaan valinnanvapautta aiotaan lisätä ja rahoitusta yksinkertaistaa osana SOTE-uudistusta. Lopullinen selvitys aiheen tiimoilta on tulossa toukokuussa, jolloin työryhmän alustavat näkemykset tarkentuvat.

Rahoitusta tulee uudistaa sekä keräily- että jakopään osalta – ”ongelmat ovat jakopäässä”

Julkisuudessa pääosa keskustelusta on keskittynyt keräilypäähän – miten raha kerätään. Selvitystyöryhmän ehdotuksen mukaan rahoitus tultaisiin kanavoimaan jatkossa valtion kautta. Näin erillistä maakuntaveroa ei tarvittaisi. Rahoitus kerättäisiin jatkossa siirtämällä verotuksen painopistettä kuntaverosta valtionverotukseen. Valtio jakaa rahat maakunnille, joilla on soten järjestäjäviranomaisen tehtävät alueillaan.

”Keräilypäätä on hyvä selkeyttää, mutta fokus pitää olla jakopäässä. Siellä ovat ongelmat, jotka aiheuttavat mm. osaoptimointia”, toteaa NHG:n hallituksen puheenjohtaja ja Brommelsin selvityshenkilöryhmän jäsen, professori Paul Lillrank. ”Monikanavainen jakopää tarkoittaa, että saman potilaan hoitoon voi tulla rahaa eri kanavista: valtiolta, Kelalta ja kunnista. Tästä seuraa ns. cost shifting: parhaiten pärjää se, joka nohevimmin siirtää kuluja kaverille”, Lillrank tarkentaa.

Valinnanvapaus koskemaan perusterveydenhuoltoa ja mahdollisesti osaa erikoissairaanhoidosta – sosiaalipalveluiden rooli vielä auki

Valinnanvapaus koskee lähtökohtaisesti peruspalveluja, siis ensimmäistä hoitokontaktia per sairausepisodi. Tämän lisäksi valinnanvapauden piiriin voi tulla joitain erikoissairaanhoidon avopalveluita. Lakisääteinen (ennaltaehkäisevä) työterveyshuolto on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. ”Huomionarvoista on, että valinnanvapaus tulee rajoittumaan hoitopaikan valintaan, ei hoidon tasoon tai sisältöön.”, Lillrank kertoo.

Työryhmä esittää neljää alustavaa vaihtoehtoa toteutusmalleiksi. Mallit eroavat toisistaan sen mukaan, kuinka laajaa valinnanvapautta ne edustavat.

Suppea valinnanvapaus tarkoittaa käytännössä samaa kuin nykyinen kokonaisulkoistus. Jos alueella ei ole väestöä tai kysyntää useammalle toimijalle, SoTe alue voi kilpailuttaa tuottajat ja antaa yhdelle määräaikaisen paikallisen monopolin. Valtio päättää valinnanvapauden yleisistä ehdoista, ja SoTe alueille jää päätösvalta käytännön soveltamisesta.

Laaja valinnanvapaus taas tarkoittaa sitä, että kaikki rekisteröidyt tuottajat saavat kilpailla potilaista, joiden valinnat ohjaavat kapitaatiomaksuista ja palveluseteleistä saatavia korvauksia. Yrityksille tämä merkitsee Lillrankin mukaan sitä, että kilpailua käydään tuottavuudella, hoidon vaikuttavuudella, potilasturvallisuudella sekä kliinisellä ja potilaan kokemalla laadulla. Vaikuttavuusperusteinen palkitseminen on Lillrankin mielestä mallin ydinasia, joskin siihen liittyvä ajattelu on vasta lapsenkengissä. Vaikuttavuudella tarkoitetaan toteutunutta terveysvaikutusta per käytetty resurssimäärä per potilas. Vaikutuksen mittaaminen yhteismitallisesti on hankalaa, koska siinä täytyy ottaa huomioon joukko asioita, kuten potilaan ikä, aikaisempi sairaushistoria, ja tietysti eri ongelmatyypeille tyypilliset vaikutukset.

Toimiva valinnanvapaus edellyttää mittaristoa ja vertailutietoa

Valinnanvapaus ei voi toimia, ellei potilailla ole käytettävissään vertailutietoja. Vertailua varten tulisi olla portaali, joka sisältäisi objektiivista tietoa asiakastyytyväisyydestä sekä hoidon vaikuttavuudesta. Järjestäjän pitäisi valvoa eri tuottajien vaikuttavuutta. Valtio puolestaan voisi seurata SoTe alueiden aggregoitua vaikuttavuutta ja siten luoda myös alueiden välisen kilpailutilanteen, Lillrank näkee.

Toimiva valinnanvapaus edellyttää oikeanlaista rahoitusjärjestelmää

”Pääperiaatteita on kaksi: (1) raha seuraa potilasta, jolla on valinnanvapaus, ja (2) kaikki tuottajat saavat rahaa samalla tavalla. Tässä on juuri se kohta, jossa malli voi helposti vesittyä. Periaatteessa valtio määrää yleiset puitteet, joihin kuulu valtakunnalliset raportointistandardit, toisin sanottuna kaikki palvelutuottajat ilmoittavat samat tunnusluvut. Pääasiallinen vastuu jää maakunnille, joissa järjestäminen ja julkisen sektorin omistama tuotanto tulee erottaa toisistaan palomuurilla”, Lillrank linjaa.

Se, miten rahoitus tullaan käytännössä jakamaan, on vielä työn alla. Lillrankin mukaan ajatus on, että perusterveydenhuollossa käytetään lähtökohtaisesti kapitaatiomallia. Tapauksissa, joissa se ei riitä, ja hoidontarve on suuri, täydennettäisiin mallia palvelusetelein tai muilla suoriteperusteisilla keinoilla. Erikoissairaanhoidossa jatkunee nykyisen kaltainen suoriteperustainen malli. Kunkin palvelun kohdalla tulee löytää asianmukainen tasapaino kapitaatio- ja suoriteperusteisen maksuosuuden välillä, jotta järjestelmä ei kannustaisi palveluntuottajia yli- tai alihoitamiseen.

Jos kaikki tuottajat saavat rahaa potilaan mukana kapitaatiomaksuina ja palveluseteleinä, poistuu tarve Kela-korvauksille. Täten myös yksityiset tuottajat voisivat vastaanottaa kapitaatiomaksuja SoTe alueilta.

Kansainväliset kokemukset positiivisia

Valinnanvapaudesta on laajalti kokemuksia Euroopasta ja myös muualta pohjoismaista. Ruotsissa ja Tanskassa malli on ollut käytössä jo pitkään. Kokemukset ovat pääsääntöisesti olleet positiivisia. ”Ruotsissa kaikki ovat tyytyväisiä valinnanvapauteen, paitsi Vasemmistoliitto, jonka mielestä liikekirjanpidon mukainen voitto on tuomittavaa, mutta yliresursointi ja tehottomuus eivät ole. Ruotsissa valinnanvapautta perusteltiin nimenomaan ideologisilla syillä, valinnanvapaus terveydenhuollossa on osa laajempaa ihmisen vapauttamista holhouksesta. Kustannusten vähentäminen ei ollut tavoite, eikä sitä ole tapahtunut. Kustannukset ovat kuitenkin nousseet varsin maltillisesti. Ilman valinnanvapautta ne olisivat todennäköisesti myös nousseet”, Lillrank toteaa. ”Sikäli kun terveydenhuolto Suomessa on nyt aliresursoitu, saavutettavuuden paraneminen epäilemättä kasvattaa kustannuksia. Vaikuttavuuden seuranta ja siihen perustuvat kannustimet ovat kuitenkin tärkein työkalu hukkaresurssien tunnistamiseksi. Ilman vaikuttavuutta kestävyysvaje ei korjaannu”, Lillrank lisää.

Valinnanvapaus muuttaa yritysten ansaintalogiikkaa ja luo uusia mahdollisuuksia

Valinnanvapauden vaikutukset yrityksille riippuvat pitkälti siitä, mihin malliin ja rahoitusmekanismiin päädytään. Laajan valinnanvapauden tapauksessa työterveyshuollon sairaanhoitopalvelut liitettäisiin julkisrahoitteiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Tällöin asiakasvolyymi kasvaisi merkittävästi, mutta hintataso todennäköisesti laskisi, mikä edellyttää muutoksia nykyisten toimijoiden ansaintalogiikkaan ja lääkärien palkitsemismalleihin. Suppean valinnanvapauden mallissa nykyjärjestelmä säilytettäisiin ylimenokaudeksi, kunnes julkisrahoitteinen sosiaali- ja terveydenhuolto pystyy tarjoamaan toivottua palvelutasoa. Joka tapauksessa voidaan ennustaa, että valinnanvapaus tulee vähentämään työterveyshuollon sairaanhoidon tarvetta ja muuttamaan yritysten toimintatapoja.

Lillrank ennustaa, että ketjukonseptit menestyvät jatkossakin hyvin. Paikallisille toimijoille jää myös sopivasti liikkumatilaa. Erikoistuneet toimijat taas voivat menestyä innovoimalla. Potentiaalisina esimerkkeinä Lillrank nostaa infarktikuntoutujien seurannan ja kuntoutuksen sekä haja-asutusalueisiin erikoistuneet perusterveydenhuollon toimijat.

 

 

EVA Pamfletti julkaistu – Seitsemän Syytä Sairauteen pureutuu terveydenhuollon kehitystä jarruttaviin väärinymmärryksiin

Terveyspalveluiden kysyntä on rajaton – Ennaltaehkäisy on aina kannattava investointi – Potilaan aika on ilmaista – Julkinen tuotanto takaa tasa-arvon

Nämä ovat esimerkkejä terveydenhuoltoon liittyvistä ajatteluvirheistä, joita NHG:n hallituksen puheenjohtajan, Professori Paul Lillrankin vetämä työryhmä analysoi tuoreessa EVA Pamfletissa. Pamfletti tuo esiin ja purkaa auki terveydenhuollon väärinymmärryksiä, jotka vaikuttavat sote-alaa koskevaan päätöksentekoon ja hidastavat toimialan kehitystä.

Kun virheelliset oletukset korjataan, toisin toimiminen on mahdollista

”Terveydenhuollon kohtaamat ongelmat ovat todellisia, mutta monet ratkaisuehdotukset ovat tehottomia tai puutteellisia. Ne perustuvat väärinymmärryksiin, toiveajatteluun ja kainalossa piileskeleviin ketunhäntiin” toteaa työryhmän jäsen, Petri Heikkilä NHG:ltä.

”Otetaan esimerkiksi tuottavuuden kehitys, mikä on ollut merkittävästi hitaampaa, kuin muilla palvelualoilla. Keskeisin syy tähän on se, palvelutuotantoa ei ole juurikaan altistettu kilpailulle”, hän jatkaa.

Pamfletissa pureudutaan seitsemään keskeiseen väärinymmärrykseen, jotka toistuvat niin julkisessa keskustelussa kuin päätöksenteossa:

  • ”Julkinen tuotanto takaa tasa-arvon”. Julkinen rahoitus tuo terveydenhuoltoon tasa-arvoa, mutta se ei kuitenkaan edellytä julkista tuotantoa. Kun tämä ymmärretään, julkinen järjestämisvastuu ja palvelujen tuotanto erotetaan toisistaan. Palvelujen järjestäjä määrittelee millä perusteella tuottajat valitaan ja määrittää toimivimmat rahoitusmallit eri palveluille. Palvelujen tuotantoon saadaan kilpailua, jolloin tehokkuus ja kustannusvaikuttavuus paranevat. Huonoimmat tuottajat karsiutuvat pois ja potilaan valinnanvapaus kasvaa.
  • ”Yrityksen voitto on kansan tappio”. Yksityisen terveydenhuoltoyrityksen voitto ei ole yli-määräinen kulu, vaan innovaatioiden eli uusien ajatusten ja toimintatapojen edellytys. Voittoa tavoittelevat yritykset joutuvat kurittamaan kustannuksiaan ja kuuntelemaan tarkalla korvalla maksavan asiakkaan – palveluiden järjestäjän tai potilaan – tarpeita. Kun terveydenhuollon tuottavuuden kehittämisestä saa korvauksen, parhaat käytännötkin leviävät tehokkaasti.
  • ”Terveyspalvelujen kysyntä on rajaton”. Terveydenhuollossa kysyntä perustuu poliittiseen päätöksentekoon siitä, mitä palveluja kustannetaan julkisista varoista. Lisäksi kysyntä syntyy vasta, kun hoitotarve on arvioitu (hoidon tarpeen arvioinnin tehtävä on määrittää, saako potilas yhteiskunnan varoista rahoitettua hoitoa vai ei). Koska palvelujärjestelmä siis vaikuttaa kysynnän muodostumiseen, se pystyy myös kysynnän hallitsemiseen ja luokittelemiseen. Kysynnän segmentoinnin avulla resursseja voidaan mitoittaa tarpeen mukaan ja tarjota esimerkiksi eri-tyisryhmille erityisiä palvelukanavia.
  • ”Potilaan aika on ilmaista”. Potilaan aika ei ole kansantaloudellisesti ilmaista, vaikka sitä ei palvelujärjestelmän sisällä rapor¬toida. Terveydenhuolto pitää ymmärtää palveluna ja yhteistuotantona: potilaalla on ratkaiseva rooli siinä, että hoidolla saadaan aikaiseksi toivottu lopputulos. Kun potilaskeskeisyys toteutetaan rakenteissa asti, terveydenhuollossa voidaan tavoitella parempaa vai¬kuttavuutta ja ottaa käyttöön uuden teknologian luomat mah¬dollisuudet.
  • ”Ennaltaehkäisy on aina kannattava investointi”. Ennaltaehkäisyn säästöjä voidaan nykyisellään arvi¬oida, mutta ei laskea. Investointina ennaltaehkäisy ei siis ole automaattisesti kannattava, eikä välttämättä edes johda säästöihin. Ennaltaehkäisyn vaikutuksiin tulee kehittää parempia mittaristoja sekä laskentamalleja. Ennaltaehkäisyyn voidaan rakentaa esimerkiksi rahoitusinstrumentti, jonka avulla pystyttäisiin laskemaan ja ohjaamaan tarkemmin ennaltaehkäisyn vaikutuksia, tuottoja ja tuloksia.
  • ”Integraatio toteutetaan yhdistämällä organisaatioita”. Ajatus, että terveydenhuollon integraatio toteu¬tuu hallinnollisilla laatikkoleikeillä, johtaa harhaan. Integraation pitää tapahtua potilaan tasolla, diag¬nooseissa ja hoitosuunnitelmissa.
  • ”Muualta kopioitu ei sovi meille”. Suomen terveydenhuolto ei ole mikään omalakinen kupla, vaan siihen voidaan soveltaa muun maailman malleja, standardeja ja parhaita käytäntöjä. Standar-diratkaisut ovat tarpeen esimerkiksi terve¬ydenhuollon tietojärjestelmissä, jotta potilastiedot seuraisivat potilasta. Terveydenhuollon yksiköistä tarvitaan valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa, jotta parhaista käytännöistä voidaan oppia ja parhaita käytäntöjä levittää sen sijaan, että samaa asiaa pilotoidaan erikseen eri puolella maata.

Lataa ja lue tuore pamfletti tästä

http://www.eva.fi/blog/2016/02/11/terveydenhuollon-ajatusvirheista-on-paastava-eroon-eva-pamfletti/

NHG on vahvasti mukana sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen selvityksissä ja suunnittelussa. Tuemme lisäksi palveluntuottajia kehittämään vaikuttavuusperusteisia liiketoimintamalleja ja palvelukonsepteja, joilla saadaan aikaan merkittäviä kustannussäästöjä yhteiskunnalle. Palvelupakettien pilotoinnin tuloksista järjestetään kaikille avoin keskustelutilaisuus kesäkuun puolivälissä. Tapahtuman kutsu ja ilmoittautuminen päivitetään Sitran sivuille (sitra.fi) toukokuun alussa.”
Lisätietoa: Petri Heikkilä +358 40 515 4155 tai petri.heikkila@nhg.fi

 

 

Ikäihmisten ryhmämuotoisella kuntoutuksella saavutettavissa merkittävää vaikuttavuutta toimintakyvyn parantuessa

Ryhmämuotoisella kuntoutuksella on saavutettavissa merkittävää vaikuttavuutta fyysisen kunnon parantuessa ikäihmisten toimintakyvyssä, havaittiin NHG:n vetämässä Viisaus Vanhuuden Kodissa -hankkeessa. Sen sijaan kotihoidon asiakkaat, jotka ovat liian heikkokuntoisia siirtymään kodistaan erilliseen kuntoutuspaikkaan, tarvitsevat kuntoutumisensa tueksi voimakkaampaa tukea kotihoidon henkilökunnalta sekä uusia teknologian mahdollistamia kuntoutuksen keinoja.

Viisaus Vanhuuden Kodissa -hankkeessa kehitettiin ikäihmisten kotikuntoutusta sekä testattiin kuntoutusinterventioiden vaikuttavuutta säännöllisen kotihoidon sekä tukipalveluiden asiakkailla Helsingissä sekä omaishoidon tuen intervalliasiakkailla Sipoossa. Viisaus Vanhuuden Kodissa -hanke on Miina Sillanpään Säätiön ja Wilhelmiina Palvelut Oy:n yhteinen Tekes -hanke. Säätiön tehtävänä hankkeessa oli kehittää asiakkaita osallistava toimintamalli. Wilhelmiina Palvelut vastasi fyysistä toimintakykyä edistävien palveluiden, erityisesti ryhmämuotoisen kuntoutuksen tuottamisesta. Hankkeen projektijohdosta ja analyyseistä vastasi Nordic Healthcare Group. Hanke on tulosten analysoinnin ja raportoinnin osalta loppusuoralla ja loppuseminaari pidetään kesäkuun alussa 2016.

Ikääntyneiden kuntoisuutta mahdollisuus parantaa merkittävästi

Hankkeen merkittävin anti vaikuttavuuden näkökulmasta voidaan tiivistää seuraavasti: (i) heikkokuntoistenkin ikääntyneiden on mahdollista parantaa fyysistä toimintakykyään erityisesti ohjatun kuntoutuksen avulla, (ii) ilman kuntoutukseen kohdennettua resurssia, kuntoutuksen jäädessä tiukasti resursoidun kotihoidon vastuulle on kuntoutuksen toteuttaminen haastavaa ja vaatii paljon kouluttamista asiakkaan toimintakyvyn paranemisen hyödyistä ja mahdollisuuksista sekä (iii) teknologia tarjoaa uusia keinoja kuntoutukselle, mutta ratkaisut eivät aina ole vielä täysin soveltuvia ikäihmisten tai ammattilaisten tarpeisiin.

Ohjatulla kuntoutuksella mahdollista vaikuttaa heikkokuntoisimpienkin toimintakykyyn

Kaikille kuntoutukseen osallistuneille laadittiin yksilöllinen kuntoutussuunnitelma, joka sisälsi mahdollisuuksien mukaan sekä ryhmämuotoista kuntoutusta että yksilöllisiä harjoitteita. Wilhelmiina Palveluiden järjestämiin ohjattuihin kuntoutuksiin osallistuneilla fyysinen toimintakyky parani keskimäärin 16 % kolmen kuukauden kuntoutuspilotin aikana. Asiakkailla, jotka toteuttivat liikuntasuunnitelmaa itsenäisesti kotona oma-aloitteisesti tai hoitajan tai omaisen ohjaamana, fyysinen toimintakyky parani keskimäärin 9 % , vaikkakin heidän lähtötasonsa oli toimintakyvyn osalta selkeästi heikompi kuin Wilhelmiina Palveluiden järjestämiin ryhmiin osallistuneilla. Pilottiin osallistuneet asiakkaat pitivät kädessään aktiivisuusranneketta pilotin ajan. Asiakkaiden aktiivisuustasoissa havaittiin merkittävää vaihtelua asiakkaiden välillä muutamasta sadasta askeleesta (heikkokuntoisimmat rollaattoriasiakkaat) yli 10 000 päivittäiseen askeleeseen. Aktiivisuuden vaihteluita analysoitaessa huomattiin, että myös rollaattoria käyttävät pystyivät nostamaan aktiivisuuttaan lähes 2 000 askeleeseen (eli 4-5-kertaistamaan oman aktiivisuutensa) niinä päivinä, jolloin heillä oli ohjattua liikuntaa.

Kotihoidon ympäristö luo haasteita kuntoutuksen kehittämiselle

Mikäli asiakkaan kunto ei salli ohjattuun kuntoutukseen siirtymistä, asettaa kotona toteutettava kuntoutus haasteita nykymallilla organisoidulle kotihoidolle. Hankkeen kokemusten perusteella kuntouttavan työotteen juurruttaminen kotihoitoon edellyttää kotihoidon työntekijöiden lisäkoulutusta kuntouttamisen konkreettisista hyödyistä ja mahdollisuuksista.

Teknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia ikääntyneiden kuntoutuspalveluiden kehittämiseen

Aktiivisuusrannekkeet tuottivat mielenkiintoista tietoa ikääntyneiden aktiivisuudesta ja toisaalta ne aktivoivat ainakin osaa ikääntyneistä itse liikkumiseen. Hoitohenkilökunnan näkökulmasta rannekkeet koettiin hallinnollisesti raskaiksi mm. siksi, että ne vaativat 5-6 viikon välein manuaalista synkronointia ja koska ne on suunniteltu hallinnoitavaksi yhden käyttäjän näkökulmasta, jolloin useiden eri käyttäjien käyttämien rannekkeiden hallinnointi muodostui työlääksi.

Paitsi kotihoidon asiakkaat myös kotihoidon palveluiden kynnyksellä olevat ikäihmiset hyötyvät kuntoutuksesta, mutta erityisesti kotihoidon asiakkailla ei aina ole mahdollisuutta osallistua muualla tapahtuvaan kuntoutukseen ilman erillistä kuljetusjärjestelyä. Etä- ja virtuaalikuntoutuksen merkitys tulee siten korostumaan entisestään ikääntyneen väestön kasvaessa, mikä näkyy kasvavana kysyntänä kotihoidossa. Myös etä- ja virtuaalikuntoutuksen toimintamalleissa on kuitenkin vielä kehitettävää, jotta ne soveltuvat ikääntyneiden tarpeisiin. Teknologiavalmistajille tarjoutuukin siten uusia mahdollisuuksia kehittää tuotteitaan edelleen paitsi ikääntyneiden myös ammattihenkilöstön tarpeisiin.

Ikääntyneiden kuntoutus kehittämisen keskiöön

Hankkeessa saatiin rohkaisevia tuloksia ikäihmisten ryhmämuotoisen kuntoutuksen vaikuttavuudesta sekä kehitysehdotuksia kuntouttavan työotteen juurruttamiseksi kotihoitoon ja teknologian hyödyntämiseksi osana kuntoutusta. Ryhmämuotoisella kuntoutuksella, etäkuntoutuksella sekä kuntouttavan työotteen juurruttamisella osaksi ikäihmisten palveluita tulee olemaan merkittävä rooli ikäihmisten palveluiden vaikuttavuuden parantamisessa.

Lisätietoa: Anna Maksimainen, +358 40 709 1309 tai anna.maksimainen@nhg.fi

 

 

Palvelupaketit ohjauksen työvälineenä

Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastointi ja raportointi on tällä hetkellä hajautettu monelle taholle, ja palvelujen johtaminen on vaikeaa koska kaikkia ohjaukseen tarvittavia tietoja ole saavilla. Esimerkiksi kuntien kesken vertailukelpoisen kustannus- ja suoritetiedon saaminen on haastavaa.

Sitran, STM:n ja THL:n asiantuntijoista koostuva ryhmä on kehittänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista palvelupaketteja. Palvelupaketit jäsentävät palvelutuotannon hierarkiaksi: palvelupaketti jakautuu toimintoihin (esim. ennaltaehkäisevät palvelut, kotiin vietävät palvelut ja avopalvelut, asumispalvelut ja laitoshoito) ja toiminnot edelleen palveluihin (esim. neuvolatoiminta, lastensuojelun avohuolto, psykiatrinen vuodeosastohoito jne.). Palvelupakettien avulla sote-palveluiden kustannuksia ja suoritteita pystytään raportoimaan ja ohjaamaan läpinäkyvästi sekä vertailemaan valtakunnallisesti.

Palvelupakettimalli esittää kustannukset ja suoritteet yhdenmukaisesti. Palvelupaketeissa pyritään myös kokoamaan muutamien asiakasryhmien (vanhusten, lasten, nuorten ja perheiden, vammaisten sekä päihde- ja mielenterveyspalveluiden asiakkaiden) palveluiden kustannukset ja suoritteet yli perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon rajojen. Asiakasryhmäkohtaisten palvelupakettien lisäksi on tuotantoperusteisia palvelupaketteja palveluille, joita käyttävät monien eri asiakasryhmien asiakkaat, kuten suun terveydenhuolto, perusterveydenhuollon vastaanottopalvelut ja erikoissairaanhoito ja lääkinnällinen kuntoutus.

Paketteihin liitetään kustannus- ja suoritetietojen lisäksi laatu- ja vaikuttavuusindikaattoreita tasapainottamaan taloudellisia mittareita ja ehkäisemään osaoptimointia. Tämä mahdollistaa paremmin myös alueellisen vaikuttavuuteen perustuvan johtamisen kehittämisen. Palvelupaketit toimivat siten kokonaisvaltaisena tietojohtamisen välineenä ja tukevat palveluiden järjestäjän päätöksentekoa. Ne eivät kuitenkaan määritä tuotantorakennetta tai palveluntuottajan organisaatiorakennetta.

NHG on syksystä lähtien ollut mukana tukemassa Sitraa palvelupakettimallin pilotoinnissa. Pilotit ovat käynnissä tällä hetkellä noin 50 kunnassa, minkä lisäksi useasta kunnasta on osoitettu kiinnostusta käynnistää pilotti vielä tänä vuonna. Pilottikunnat keräävät kustannus- ja suoritetietoja omista järjestelmistään ja raportoivat ne pakettimallin mukaisesti. Pilotoinnin tavoitteena on testata palvelupakettimallin rakenteen toimivuutta johtamisen välineenä sekä saada tietoa palvelupakettimallin mukaisen raportoinnin haasteista nykyisillä tietojärjestelmillä. Pilottien kokemusten perusteella palvelupakettien rakennetta muokataan ja määrittelyitä tarkennetaan. Pilottien pohjalta laaditaan myös tietomalli ja suunnitelma sille, miten jatkossa tietojen keruu ja raportointi toteutetaan käytännössä.

Lisätietoa: Fredrik Herse, +358 50 351 9366, fredrik.herse@nhg.fi

Palvelupakettien pilotoinnin tuloksista järjestetään kaikille avoin keskustelutilaisuus kesäkuun puolivälissä. Tapahtuman kutsu ja ilmoittautuminen päivitetään Sitran sivuille (sitra.fi) toukokuun alussa.

 

 

Nordic Healthcare Group on valittu tukemaan Sosiaali- ja terveysministeriötä SoTe-uudistuksen valmistelussa.

Työ muodostuu kahdesta osasta.
Ensimmäisessä osassa NHG tutkii ja arvioi SoTe-uudistukseen liittyen kehittämismahdollisuuksia sekä suunniteltujen linjausten vaikutuksia, esimerkiksi integraation tai uusien kansallisten ohjausmallien vaikutuksia toimintaan ja kustannuksiin. Lisäksi mallinnetaan systeemitasolla muutosten vaikutusmekanismit, jotta lakimuutosten vaikutuksia pystytään arvioimaan paremmin.

Toisessa osassa NHG tukee kansallisen SoTe-mittariston valmistelua. Tavoitteena on kehittää yhdessä STM:n työryhmien kanssa kustannusvaikuttavuuden arviointiin soveltuva mittaristo järjestelmän eri tasoille: kansalliseen ohjaukseen, järjestäjien tueksi sekä asiakkaiden valinnanvapauden tueksi.